... ja ahdistus valtaa mielen. Tällä hetkellä fiilis on just toi, että mun kroppa näyttää mulle keskisormea oikein kunnolla. Yk7 pärähti maanantaina käyntiin ja ahdistaa, puristaa ja veetättää oikein kunnolla. Viime yönä mietin vielä kolmen aikaa, että mikä siinä on et muut tulee raskaaks melkein ajatuksen voimalla ja meikäläinen koittaa kaikkia tempppuja ja mitään ei tapahdu. Ottaa niin raskaasti päähän, että tekis mieli vaan käpertyä peiton alle ja huutaa. Tiedän edelleenkin että seitsemän kuukautta yritystä ei ole vielä paljon, toiset joutuvat yrittämään monta vuotta. Mutta kun noita raskausuutisia tuntuu putkahtelevan ilmoille vähän joka tuutista tasasin väliajoin, niin kyllä siinä alkaa itsellä ahdistus ja veetätys ottaa valtaa. Luultavasti se ei auta asiaa yhtään päinvastoin aiheuttaa vaan enemmänkin sen että ei varmasti tuu raskaaksi, mut minkä ihminen tunteilleen mahtaa. Ja oon tottakai ilonen toisten puolesta että heille on suotu onni että raskaus on alkanu, mutta samalla mun sisällä sanoo ääni et miks meille ei kans voida suoda tota onnea :/
Teroluteja on nyt syöty kaks kuukautta ja kuukautiset ainaki noitten pillereiden kanssa toimii, kierto on ollut nyt molemmat kuukaudet 28 päivää, eli jotain positiivista sentään. Ja kivut on melkein historiaa, yhdellä särkkärillä per menkat on nyt mento nää terokierrot, eli se on tosiaankin positiivista. Aikasemmin nimittäin niitä särkkäreitä tuli syötyä joku 6 kappaletta per päivä. Nyt ajattelin että tää kierto mennään viel teroilla ja sitten pidän kuukauden tauon ja katon miten kroppa toimii luomukierrossa.
Ovistestejä en viime kierrossa käyttäny ku myöhästyin testauksen alotuksesta, joten päätin sit olla kokonaan testaamatta, mutta nyt tässä kierrossa aion testata et minä kiertopäivänä ovis tulee. Onneks lähetään ton miehen kanssa ens viikolla lomareissuun ni saa muuta ajateltavaa ja saa nauttia vaan toisten seurasta eikä kauheesti tarvi stressata mistään.
Nyt toivotaan että kroppa laskee keskisormen alas ja toteuttaa meidän hartaan toiveen. Luultavasti sit valvon yöllä ja mietin että toivottavasti vauva pysyy matkassa, mutta mielummin mietin sitä ku sitä et kroppa ei toimi niinkun sen toivoisin toimivan.
